Tässä eilinen kuva mahasta, otettu 26+2:

Hienosti farkut roikkuu persiistä, hmph. Raskausarpia ei ole (vielä) tullut, jihuu! Rasvaan mahan joka toinen päivä tavallisella kropparasvalla ja joka toinen päivä clarinsin stretch mark-voiteella. Mutta kyllä mä vahvasti luulen että en ilman arpia selviä loppuvaiheessa. Nyyh.

Eilen kävin sokerirasitustestissä. Etukäteen mua jännitti. Ei neulat ja eikä veri (en kammoa niitä yhtään) vaan se, että miten reagoin veren ottamiseen kun olen ollut 12 h syömättä. Mutta nöy bröblem! Se väljähtyneen kokisen makuinen litku täytti mahaa sen verran, että ei ollut nälkä edes testin loputtua. Tosin pitihän sitä sämpylä huitasta ettei satu pyörrytysvahinkoa. Neuvolantäti sanoi soittavansa jos testissä on hälyttäviä arvoja, mutta ei ole soittoa kuulunut. Seuraava neuvola on 2 viikon päästä, silloin saan ilmeisesti tuloksia.

Ihanaa että nenän tiputtavat pakkaset on toistaiseksi ohi! Lenkillä (lue=vaappumislyllerryksellä) käyminen on paljon mukavampaa, kun vielä aurinkokin paistaa. Kevät kaikkuen tulevi.

Aargh! Siis. Kuinka hjälvetisti kaksosille tarvitsee ostaa vaatteita? Ei ola hajua paljonko yksi vauva tarvitsee, saatika kahdelle. Olen haalinut joitakin 50 cm bodeja (6), potkareita ja takkeja koska todennäköisesti tenavat on suht pieniä syntyessään. Mutta eihän nuo mene kuin muutaman viikon. Kai? Sitten olen hankkinut joitakin 56 senttisiä  bodeja (4 kpl), housuja (4) ja potkareita (4) sekä pari takkia. Jopa muutaman kesämekton olen kesäksi haalinut (kesästähän tulee siis oikein lämmin ja aurinkoinen, mä olen tilannut). Sitten tietty myssjä ja ohuita tumppuja on jonkin verran.

Eihän nuo riitä mihinkään?!  Määrä pitää kai lähinnä triplata, jossei kiinnosta pyörittää pesukonetta ja kuivausrumpua joka toinen tunti.

Äitiyspakkaukseen kävin käsiksi kuin sika limppuun! Ihania pieniä nuttuja löytyi ja käytännöllistä tavaraa. Mutta niitä pieniä vaatteita ei montaa ollut, olisko pari 56 senttistä ja loput siitä ylöspäin. Vaatteiden värit olivat vähän niin ja näin, mutta lahjahevosen suuhun ei pidä katsoa. Käyttöön tulevat vamasti kaikki.

...ja ihan syyttä suotta!  Nyt mä sit jäin kokonaan sairaslomalle. Ja on vähän huono omatunto, vaikka ei ole mitään syytä. Miksi ihmisen luonne pitää olla tämmöinen. Sairaslomalle jäämiseen on lista päteviä syitä, ja silti oli töissäkin jotenkin selittelemisen tarve. Vaikka ne tietää että odotan kaksosia ja renklaa on ollut. Ihan oman mielenrauhan kannalta listaan syyt itsellenikin:

-kivuliaat kohdunkasvukivut

-oikea puoli mahasta ajoittain erittäin kipeä, haittaa liikkumista ja kävelyä

-lantiorangan/alaselän säryt

-matala hemoglobiini ----> sydämen rytmihäiriöitä, heikkoutta

-matala verenpaine ---> pyörryttää

-liikkuminen yleensäkin hidasta ja en pysy töissä koneiden tahdissa enää

-huonosti nukutut yöt haittaa päiväelämää

Olikohan tuossa tarpeeksi syitä jo luovuttaa?

Pikainen referointi eilisestä. Lensin suoraan mahalleni aamuhämärissä töihin lähtiessä. Kipu ja järkytys oli hirvittävä! Kömmin takaisin sisälle ja itkin suoraa kurkkua aivan hysteerisenä. Olin varma että tapoin vauvani. Soitto nauvolaan ja samantien pikalähetteellä sairaalaan tutkimuksiin. Pääsin samantien sisälle (onneksi, psyyke ei olisi kestänyt odottelua) ja ultrassa näkyi kaksi sykettä! Helpotus oli aivan suunnaton. Kyllä mieskin oli vieressä kalpeana ennen kuin kuvaruutuun tuli kaksi tervettä vauvaa. Istukkakaan ei luojan kiitos vuotanut verta. Sain sairaslomaa. Ei ole enää töihin menemistä ennen äitiyslomia.

Postiin on tullut kaksi äippäpakkausta ja kolmas oli ilmestynyt tililleni. Ihanasti piristää että saan vihdoin päästä käsisksi äitiyspakkauksiin. Se on iso asia lapsettomuudesta kärsineelle, eraanlainen etappi sekin.

25+3

P.S Katsokaahan jalkoihinne kun kävelette, niin ei käy samanlaista onnettomuutta.

Lääkärissä taas käyty. Ei ollut tulehdusarvoja missään näytteessä, eli kaikki ok. Lääkäri ultrasi pitkään ja hartaasti vauvoja, ihan hänen omankin mielenkiinnon kannalta, sillä tämä lääkäri ei ole kaksosia pahemmin ultraillut. Onhan se välillä hurjan näköistä kun ruudussa näkyy välillä vaan erilainen kokoelma luita sikin sokin.  Näkyihän ne sukupuoletkin, viitaten otsikkoon =D  =D  =D  Mutta vauvat on ok, mammalla vaan renklaa pahemman kerran. B-vauva oikealta puolelta olikin laskeutunut alaspäin, eli vauvat on nyt päät ja vartalot vierekkän, molemmat päät alaspäin. Eli tuo vauvan laskeutuminen saattoi olla yksi syy jumalattomiin kipuihin. Nyt olo on paljon parempi, vaikkakin oikeaa puolta aristaa vielä.

Uutena juttuna on nyt tullu öiset jalkakrampit. Viimeyönä heräsin aivan helvetilliseen kramppiin. Koitin painaa jalkaa lattiaan, mutta pohje oli niin krampissa ettei se ensin suostunut suoristumaan. Nyt on sitten pohje kipeänä. Mutta ei se mitään, pääasia että krampit ei ole mahassa.

Noniin. Puhuinko mä just jotain sairaslomasta? Kulkiko musta kissa tien yli, vai enkö muistanut räkäistä olan yli kun suolapurkki kaatui?  Kun ajelin eilen aamulla töihin, olo oli vaikea, ja kiemurtelin penkin ja ratin välissä etsien hyvää asentoa.  Töissä ekat pari tuntia meni ihan ok, välillä asentoa hakien. Mutta sitten! Se kipu! Nivusen oikealta puolelta kylkiluiden kohdalle alkoi pistävä ja polttava kipu, joka painoi minut täysin kumaraan. En pystynyt seisomaan suorassa ja kävely oli kuin suoraan Notredamen kellonsoittajalla, kyhmy oli tosin väärässä paikassa.

Töistä suoraan lääkärille joka totesi kovat kohdunkasvut. Huh. Mä peljästyin että istukassa oli vikaa. Tänään menen vielä neuvolalääkärille näyttämään mahaa. Eilen illalla otettiin vielä veri - ja pissanäyte tulehduksien varalta,  ja tänään saan ne tulokset. Tänään varmaan vielä myös ultrataan, sanon lääkärille että tarkistaa kohdunkaulan tilanteen, jotenkin mä olen huolissani siitä.

Yöthän mulla on ollut pitkä naikaa ihan kamalia, en saa kipujen takia nukuttua eikä mikään asento ole hyvä. Käytän öisin tukivyötä ja jalkojen ja selän tukena peittoa ja tyynyjä, mutta ei niistä paljoa apuja ole. Kaikki kulminoitui eilisiin kipuihin. Loppuviikon  olen saikulla, ensiviikolla sitten taas töihin, entistä ehompana ( ehe, ei tuohon usko kukaan).

Ne jotka minut tuntevat, tietävät kuinka tunnollinen olen vähän joka asiassa. Töihin menen vaikka pää kainalossa, ja minun täytyy olla todella kipeä tai tarttuvaa tautia sairastava jotta haen sairaslomaa. Tunnollisuuteen liittyy myös, että jos jotain jollekin lupaan, niin sen myös teen vaikka mikä olisi. Tunnen itseni epäonnistuneeksi jos joudun rikkomaan lupaukseni tai tavoitteeni. Tunnollisuteen liittyy myös ehkä se, että kodin täytyy olla siisti. Ei sentään ihan tiptop, mutta erittäin siisti.

Tänään alkoi 25. raskausviikko (24+0). Vaikka viikko kerrallaan olo tulee tukalammaksi, liikkuminen ja kumartelu on päivä päivältä vaikeampaa, niin en vaihtaisi tätä pois mistään hinnasta. Nyt vasta alan olemaan sinut kasvavan mahan kanssa. Katselen kropan profiilia peilistä, ja laitan kädet mahan päälle. Tajuan, että nyt minäkin kuulun siihen ryhmään, joka on satoja tuhansia vuosia vanha.

Näillä vauvoilla ei ole nyt ketään muuta kuin minut. Minä olen ainoa, joka heitä nyt suojelee ja puolustaa. Raskauden aikana olen oppinut hellittämään. Ehkä jokaisen kukanlehden ei tarvitse olla pyyhitty. Ehkä uunin päältä ei joka kerta tarvitse imuroida. Ehkä jokusen menon voi perua, kun olo on väsynyt.

Työnantajalle sanoin alkuvuodesta, että olen helmikuun vielä töissä (tosin varauksella), mutta kuitenkin tavallaan lupasin. Ja nyt en enää tiedä pystynkö. Työpäivän lopussa alkaa tulemaan harjoitussupistuksia, onneksi kivuttomia kuitenkin. Hektisessä työssä liikkuminen on vaikeaa, kun samalla pitäisi pysyä toisten tahdissa, mutta parhaani teen.

Tällä hetkellä vauvoilla ei ole mitään hätää, ja oma henkinen ja fyysinen olo on parempi kun käyn töissä, verraten että makaisin päivät pitkät sohvalla hankkien lisää selkäkipuja. En tiedä pysynkö käymään töissä helmikuun vielä, ehkä, ehkä en. Heti, kun vauvat ilmoittelevat, että duunissa käyminen ei ole kovin kiva juttu, jään pois töistä.

Nöyrryn kyllä siihen, että "rikkoisin" lupaukseni työnantajalle, mutta sitä en antaisi itselleni anteeksi, että rikkoisin lupaukseni lapsilleni suojella ja tehdä kaikkeni heidän puolestaan.

Jälleen on kuukausittainen äippäpoli + neuvolasetti takana. Poli oli taas käynti sekin. Ensinnäkin ajat oli tunnin myöhässä, ja olimmme lääkärin juttusilla noin 7,5 minuuttia, jonka aikana hän hätäisesti ultrasi että vauvat ovat ainakin hengissä. (Potkuista päätellen ovat erittäin virkeitä). No otti hän muutaman mitankin, ja oli tietty kiva nähdä tenavat suorana lähetyksenä.

Neuvolasta sain kouraan paperit jolla Kela antaa avokätisesti kahisevaa taskuun (buahaha). Äitiyspakkaukset olisi ihana saada jo hiplailtavaksi, mutta jos vähän malttaisi odottaa, saisin EHKÄ 2010 paketitkin. Nääh. Emmäjaksaodottaa! Paperit lähtee ensiviikolla. Meille tulee siis kaksi pakkausta ja kolmas tulee rahana, 140 €. Nekin rahat voidaan laittaa sitten vaunuihin.

Traagiset uutiset ensin. + 8 kg! Siis kahdeksan KILOA tullut painoa lisää raskauden aikana. Miksei ne laita puntarin viereen happinaamaria?

Paino: +668 g/vko

RR: 108/54

Hb: 109

Kohdunpohjan korkeus: 32 ( ehhehehheh, vastaa rv 30 yksöisraskaudessa)

Vauvojen sykkeet: 150/150

Vauvojen painot: 530 g/ 580 g

Elikkäs rautaa lisää taas. Onneksi ei muita ongelmia ole, terveenä ja suht vähävaivasena olen tätä kaksoisraskautta tarponut eteenpäin. Positiivinen mieli ja ymmärtämys miten iso lahja nämä kaksi lasta on auttaa jaksamaan.

ARVATKAAMITÄMETILATTIINVAUNUT! Ai mitenniin olen ihan täpinöissäni? Me sitten päädyttiin tuliteriin vaunuihin. Liike, josta tilasimme vaunut ja tarvikkeet, lupasi varastoida vaunuja tarpeellisen ajan. Meille kun vielä pientä remppaa pukkaa ennen vauvojan tuloa, nin en halua kärreihin remonttipölyjä. Tuhannen euron rykäisyhän tuo on, mutta on ne sen arvoisetkin varmaan. Meille tulee Emmaljungan twin city crossit ja värinä Pro Forest. Samaan syssyyn tulee vaunut, kaksi duolift kantokoppaa, jalkapeite ja samansävyinen hoitolaukku. Koitin etsiä hyviä kuvia, mutta suurimassa osassa väri on päin helvettiä, joten tässä kollaasi:

Tässä Twin city cross Pro forest, mutta vaunuissa EI ole mustaa vaikka kuva niin näyttää. Ne on vihreät joissa kuparinruskeaa tehostetta.

Väri näkyy tässä parhaiten (kuvassa quadrolift-kassi, mutta duoliftissä samat värit)

Tässä vaunut duolif-kantokopeilla, väri on tässä väärä (harmaat)

Iloinen Harlekiini 23+4

Notta tässähän tämä kössi on.  Tänään kuvattu 22+2

Mahassa käy nykyään sellainen möngerrys että oksat pois.  Varsinkin kahvikupposen jälkeen tenavat on aivan kofeiinihuuruissa eivätkä ilmeisesti tiedä miten päin sitä olisi. Tässä vaiheessa potkut ja tölväisyt ovat ihania muksaisuja, mutta olen käsitänyt isojen tyttöjen puheista, että myöhemmin potkut alkavat jo vähän kyrsimään.  Maha on nyt jo aika huikea   Sanotaan näin, että olo ei ole mitenkään ketterä. Esimerkiksi sukan nostamista lattialta kannattaa harkita kahteen kertaan. Että viittiikö tuota. Hartaudella muistelen aikoja, kun kenkien laittaminen kävi sutjakasti ilman naaman punoituksia, kirosanoja ja hengenahdistusta. Ja toistan itseäni, olen vasta 23 viikolla! Mitä tämä on 3 kk kuluttua?

Ja otsikkoon viitaten seuraavassa. Kun testi näytti kahta viivaa, päätin jo silloin että raskaus ei vaikuta vällyjen väliin mitenkään. Että ollaan jatkossakin se 3,5 x /viikossa pariskunta ja Kama Sutra-kirjankin voisi käydä läpi siinä sivussa.  Nyt on puoliväli ollut ja mennyt, ja ilokseni (ja taatusti miehen iloksi) voi sanoa, että raskaus ei ole (vielä)pahemmin vaikuttanut peuhaamiseen. Mitä nyt asennot ei vaihdu ihan heittämällä enää, eikä kaikkia virityksiä voi toteuttaa mahan takia. Yksi ainoa ongelma seksistä on tullut, nimittäin kohtu on seuraavana päivänä kipeä, arka.  En ole siitä pahemmin huolestunut, koska uskon tunnistavani sen vain lihaskivuksi.

Että kaikinpuolin asiat on ihan mallillaan ajoittaisesta valittamisesta huolimatta. Viikon päästä on äippäpoli, jospa sukupuolet vihdoin selviäisi silloin.

Eiköhän nämä pakkaset jo riittäisi. Ei muuten, mutta kun mahan päällle lisätään kahdet pitkikset, ulkoiluhousut, trikoopaita, neulepaita sekä untuvatakki, niin ei muuten paljoa taivuta. Ja eihän siinä mitään, mutta yleensä pitää vielä laittaa kengätkin jalkaan. Ja nyt on vasta reilu puoliväli menossa.

Olen antanut itseni ymmärtää, että toinen kolmannes on ihanaa raskausaikaa, jolloin nainen suorastaan hehkuu. Joo. Naama hehkuu tästä päkertämisestä. Ei, älkää ymmärtäkö väärin. Musta on aivan ihanaa olla raskaana, kun lopputuloksena on kaksi ihka omaa lasta. Teksin ihan mitä vaan näitten tenavien puolesta. Mutta eikös voisi sopia noin yleisesti, että lyhempikin raskausaika riittäisi. Hmmh?

Toissaviikolla yölliset molemminpuoleiset vatsakivut kävivät sietämättömiksi ja käväisin lääkärissä. Kivut johtuivat kohdun rajusta kasvusta ja kroppa ei oikein pysynyt tahdissa mukana. Kohdun kasvusta johtui myös huikea 1,3 kg/vko painon nousu! Kaikki tuo paino meni lähinnä mahaan. Että kyllähän se tuntuikin.

Tenavat voivat mitä ilmeisesti vallan mainiosti, jos potkuista voi jotain päätellä. A:n potkut tuntuvat useammin ja selkeämmin, kun B on vähän hissukampi. Toisaalta suurin osa istukasta saattaa vaimentaa B:n muksaisuja. Kun laitan käden mahan päälle, saatan tuntea pikkuisen jalkapohjan potkaisun kämmenessäni. Se on jotain niin ihmeellistä, ettei sitä ymmärrä. Kaksi pientä elämää minun mahassani. He luottavat että minä ruokin, annan happea ja verta heille.  Miten suuren suuri vastuu minulla onkaan.

21+4

Pitkästä aikaa. Kävin viikolla neuvolassa, neuvolalääkärillä että äippäpolilla. Neuvolan tuloksia:

Paino: + 400g/vko

RR: 102/63

Hb: 115

Sykkeet vauvoilla: 142/146

Vauvojen painot: 290/290g

Kohdunsuu: Kiinteä/Kiinni 3 cm

Edelleen hemot on alhaalla, ja rautaa pitää syödä enemmän. Muuten kaikki ok. Rakenneulta oli NIIN ihana. Kuvassa näkyi miten ne mussutti suutaan ja kaikkea. Voi että <3 (nyt tää lässyttäminen jo alkaa). Lääkäri katsoi aivot, pikkuaivot, munuaiset, mahalauhut ja sydämet sekä otti mittoja vauvoista. Ja kaikki oli kunnossa! Kyllä helpotti, koska pieni pelko oli persiissä jos jotain on hullusti. Mutta ei. Terveitä ipanoita ovat. Sukupuolia ei vielä saatu selville :/ Onhan se hyvä etteivät jalkojaan levittele heti kelle tahansa. Mutta olishan se ollut oikein mukava tietää, nyt täytyy odottaa vielä kuukausi.

Jokainen joka on vauvoja ultrannut, on sanonut että ovat tosi vilkkaita. Tämä lääkäri antoi selityksenkin siihen, koska vauvat häiritsevät toisiaan. Olenkin huomannut että ne ovat yhtäaikaa hiljaksiin, mutta kun toinen alkaa potkimisen niin toinen ei halua jäädä yhtään sen huonommaksi. "Kokeillaan miten saadaan äitin suolet solmuun yhdessä, jeee". Pientähän se potkiminen vielä on.

Tiistaina tulee 20 viikkoa täyteen, silloin pitää ottaa ensimmäinen masukuva! Alussa vieroksuin kasvavaa mahaa, muta nyt olen jo tottunut siihen ja huomaamatta käsi menee usein mahan päälle. Tukivyöstä on ollut paljon apua kävelylenkeillä, selässä tuntuu paljon paremmalta. Tälläistä lyllertämistähän se käpöttely alkaa jo olemaan. Harmittaa vähän kun ei ihan hikilenkkiä enää kykene tekemään.

19+5

Moni raskaana oleva on kertonut tunteiden vuoristoradasta, kuinka naurattaa ja sitten itkettää sekä päälle mahtiraivokohtaukset. Ja minä (ja mies varmasti) myhäilin tyytyväisenä, että  meillä se on tasaista vaan. No melkein puoliväliin tässä päästiin ilman tunnekuohuja, mutta nykyään melkein kymppiuutisiinkin täytyy varatua nessupaketilla. Ihan ihmeellistä herkistelyä pari viikkoa ollut, tippa tulee linssiin ja alahuuli väpättämään oikeastaan ilman mitään syytäkään. Eilen touhuiltiin miehen kanssa, niin hän säikähti kun melkein kesken kaiken aloin itkua tihrustamaan. Ja vaan siitä syystä että oli niin ihanaa, mutta en sitä saanut sanottua, kunhan vollasin vaan. No vähemmästäkin raukka säikähtää. Ei ole normaalia minua, ei todellakaan.

Hetki sitten luin "Sanat jotka sanomatta jäivät"-blogia, jossa kirjoittajan iäkäs koira oli menehtynyt. Se oli aivan liikaa minulle tässä tilassa, itkin kymmenen minuuttia ihan hysteerisesti minulle vieraan koiravanhuksen puolesta. Aina olen ollut herkkä eläinkohtaloille ja tarinoille, mutta en nyt tällä tasolla kuitenkaan. Täytyyköhän loppuraskaus kulkea räkärättipaketti hollilla, hope not.

Maha on kasvanut aika hurjasti. Kyllä loistaa sokeallekin että tämä emäntä on raskaana. Tai tiineenä, kuten täällä päin sanotaan, mikä on mun korvaan ihan karsea sanonta. Kas kun ei kantavana. Alkuraskaudessa hiuksia lähti niin että pelkäsin jo Spede-kampaukseen siirtymistä, mutta nykyään letti on hyvässä kunnossa. Olen (toistaiseksi?) säästynyt raskauden ajan finneiltä, iho on oikeastaan mahtavassa kunnossa mun talvi-ihoksi.  Kroppaa ja mahaa rasvailen tököttejä säästämättä, en halua karseita raskausarpia mahaan. Saattaahan niitä tulla rasvauksesta huolimatta. Tatuoinnit on onneksi paikoissa, jotka ei pahemmin veny tiineenä olon aikana.

Yöt menee pääasiallisesti hyvin huonosti nukkuen. Mahaa koskee tai kiristää, en löydä hyvää asentoa tai ajatukset tai huolet pyörii päässä. Viime yönä nukuin ensin kaksi tuntia ja sitten valvoin neljä tuntia ja nukahdin taas pariksi tunniksi. Erittäin tervettä.

Viimeyönä mietin tulevia vauvojen vaunuja. Että ostaako käytettynä vai uutena. Uutena se Emmaljungan paketti on 850-950€, riippuen paikasta ja miten ne tarjouksen laskee meille. Uudessa Emmalj. ei ole sitä heittoaisaa, mikä ottaa kupoliin. Se olis niin kätevä jos tenavian silmiin paistaa aurinko tai viima käy. Vanhassa mallissa heitoaisa on, mutta sitten pitäisi ostaa käytetyt kärrit, ja niistä nyt ei aina tiedä  = STRESSI. Todennäköisesti ostetaan ihan tuliterät vankkurit ja kantokopat, täytyyhän niitten kestää se kolme vuotta ainakin.

18+0 ( reilu viikko rakenneultraan, jihuu)

No ei kyllä enää pompita, mutta lumiukkona saa sisälle tulla. Äitiyspolilla käytiin, ja ei näkynyt mitä lajia nassikat on. Parin viikon päästä on varsinainen rakenneultra sitten. Mutta pääasia että kaikki oli hyvin! Oli oikein virkeitä ja liikkuvaisia tapauksia. Painoarviot saatiin, toinen oli 181 g ja toinen 171g. Tuo kevyempi oli muuten rakenteeltaan muutaman millin isompi suuntaan ja toiseen. Eli siellä on se pieni pyöreä joka vastaa minua, ja toinen pitkä ja hoikka kuten siippa, heh. Kyllähän sitä taas joutui tipan tiristämään silmästä, oli taas niin ihana nähdä omat vilkkaat lapset.

Aikaisemmin kirjoittelinkin kun äp merkkaa raskauden kuusi päivää edemmäksi. Siis polin mukaan nyt on 18+0, vaikka ihan oikeasti on 17+1 neuvolan, hedelmöitysklinikan ja minun laskujen mukaan.  Mainitsin jälleen kerran asiasta polilla, mutta he sanoi että he menevät näillä omilla viikoillaan. Aha. Just joo. Äitiyslomapaperit kyllä laitetaan miten viikot oikeasti menee.

Jouluvalmistelut on ihan viittä vaille, kinkku menee kohta uuniin, joululaatikot on sulamassa, ruokaiset salaatit tehty.... Täksi illaksi on vielä imurointi ja lattioiden pesu, huomen aamulla teen ranskalaisen jouluhalon kahvipöytään.

Rauhallista joulua kaikille jotka tänne ovat piipahtaneet. Syökää kinkkua, juokaa glökiä ja olkaahan kiltisti =)

Toivoo Harlekiini ja pikkutontut 17+1

Huomenna on äitiyspoli, wohou. Jännittää että näkyykö sukupuolet. Ja tärkeinpänä, että onko vauvoilla kaikki kunnossa ja palikat  kohdallaan.  Mahassa tuntuu erinäisiä muljahteluja, mutta ei mitään puhettakaan "perhosen siiven kosketuksista" tms. miten raskaana olevat ovat kertoneet ensimmäisiä tuntemuksia. Mulla vaan muljuu.

Edellisessä kirjoutuksessa kerroin kovista kivuista, ja ne jäi neljään päivään enkä soitellut neuvolaan tai muualle. Kivut taitavatkin kuulua raskauksiin. Toki sattuu ja tuntuu pahalle jos on sängyssä/sohvalla huono asento, tai joudun nostamaan jalkoja korkealle. Lisäkkeenä on nyt jatkuva alaselkäkipu ja lonkkien kipuilu. Ja näillä viikoilla jo! Mitähän se on loppuaikoina, voi hyvää päivää.

Normaalisti kuitenkin elän ja toimin, en ole antanut kipujen häiritä suunnatomasti. Toki silloin kun väsyttää ja en kertakaikkiaan jaksa mitään, olen suosiolla käpertynyt sohvan nurkkaan kutomaan sukkia tai lukemaan ja rentoutumaan sekä katselemaan aivan turhia hömppäohjelmia telkusta. Kävelylenkitkin helpottavat kipuja ainakin vähän.

Raskauden alussakin oli vaikea hyväksyä oma "laiskottelu" suunnattoman väsymyksen takia, ja käy se vieläkin kieltämättä luonnon päälle. Täytyy vaan osata antaa itselle lupa ottaa rennosti, ja myöntää että kaikkea ei ole pakko jaksaa.

Mutta huomisiin.... iiiiih!

17+0

Ja valitusvirrellä lähdetään liikkeelle. Eilen alkoi kipu mahan oikealla puolella. No ajattelin että johtunee mahan jumittamisesta. Mulle tuli jo ihan alkuraskaudessa selväksi, että kun maha jumittaa niin se sattuu kohtuun. Maha on nyt parempi, mutta edelleen kävely ja liikahtaminen sattuu. Jos huomenna herätessä on sama juttu, nin kysäisen neuvolasta että mikähän mättää. Tai sitten vauvat ovat tykänneet änkeä itsensä samaan nurkkaan? Kohdun kasvukipuja? Jotain muuta? Mitä?

Loppujen lopuksi olen ottanut aika lunkisti raskauden, enkä ole tuttuun tapaani pienistä ongelmista hämmentynyt, mutta nyt mennään sellaisissa kipuasteikoissa ettei mene normaalin piikkiin.

Jouluvalmistelut on mukavassa vaiheessa. Porkkanalaatikot tein heti aamusta, nyt on lanttulaatikot uunissa. Seuraavaksi on on ohjelmassa maksan jauhaminen ja siitä sitten lähtee maksalaatikon tekeminen. Mulle on tärkeää että joululaatikot on itsetehtyjä (survokset kaupasta). Maksalaatikon tein itse ensimmäisen kerran 4 vuotta sitten, eikä sen koommin ole Saarioisten äitien maksalaatikkoa kaupasta ostettu.  Laatikot menee vielä pakkaseen, ja niitä lämmittelen aattona. Kinkku on hankittu ja joululeivonnaiset aika pitkälti tehtynä pakkasessa.  Ja kuusi katsottiin jo valmiiksi metsästä. Aah...

Ja parhaat joululahjat ovat vielä paketissa noin viisi kuukautta.

"Tultiin vaan ilmottamaan, että viides kuukausi lähti rullaamaan. Vielä ainakin puolet jäljellä. No mikäs tässä, onhan tää tälläinen... "tilava" kaksio. No en kyllä tiiä kuka tän on myynyt kaksiona, ehkä puolikas yksiö olis lähempänä. Onhan tässä oma huone ja silleen. Kylppäri ja köökki aika kompaktisti samassa. Ruokahuolto kyllä pelaa, ja pöperöt on ihan jees.

Vuokra on aika halpa, mut se pitää kestää että  tyyppi tossa seinän takana potkii ja lutkuttaa aika pirun äänekkäästi. Ollaan kuulema jotain sukua toisillemme. Välillä tekis mieli olla tuntematta sitä ollenkaan, kun se potkasee päähän just kun mää saan unen päästä kiinni. Ja sit se hakkaa seinään, että laita se musiikki hiljemmalle, vaikka enhän mää mitään ole tehnyt. Mamma se huudattaa Metallicaa. Toi seinänaapuri ei erota edes Children of Bodomia ja Amorphista toisistaan, hah.

Viikon päästä kuulema ne haluaa kattoo meidän privattipaikkoihin! Siis aika törkeetä! Laittaiskohan jalat ristiin ihan piruuttaan vaan. "

T: Kaksion vuokralaiset 16+0

En saa öisin nukuttua. Pari, kolme tuntia menee hyvin, sitten täytyy käydä vessassa. Menee taas aikaa kun löydän asennon jossa kohtu ei paina. Sitten taas 3 tunnin päästä vessaan. Ja taas pyörimistä. Seuraavaksi kello soi ja tuntuu ettei ole nukkunut pätkääkään. Tätä tää on ollut jo viikkokausia.

Ne rautatipat mitä ostin, on ihan susipahoja! Yööökss. Mut pakkohan se on syödä. Neuskantätsky sanoi että hb auttaa vauvojen aivojen kehitykseen.  Jätin vaalean leivän syömisen jo vuosia sitten, eli ruisleipää syön aika paljon, sekä hapankorppuja ja näkkäriä. Maksamakkaraa otan lähes joka päivä nokareen. Mutta sitli hb huitelee alarajoilla.

Se valittamiesta. On se ihanaa kantaa vauvoja. (En pysty jotenkin sanomaan niitä vain sikiöiksi.) Mieskin tänään ihmetteli, että tosiaan mun sisällä on hänen lihaa ja verta. Ihmeellistä.

Kerroin äsken mun kaverille tästä raskaudesta. Se on ihan kiva kaveri, mutta ei mikään sydänystävä. No kuitenkin, hän sitten kysyi multa, että pääseekö hän kummiksi! Ööööööh...... Teki mieli sanoa, että et todellakaan. Sanoin sitten että ei olla päätetty ketä kysytään kummeiksi. Siis aika törkeää mun mielestä. Eihän sitä kukaan nyt mene kysymään lasten vanhemmilta?! Olisi pitänyt sanoa heti että sorry, ei tälläkertaa.

Otin tänään käyttöön Elloksen äitiyshousut. Eilen illalla kun kokeilin niitä päälle, saatiin miehen kanssa päivän kohtaukset. Siis farkkujen koko on mun normaali 42, mutta kun vetäsin ne ensinnäkin kainaloihin asti, niin se oli aivan järkyttävän isot! Mä olin kuin vanha hiphop-kassialma! Siinä hetken tyrskittyäni aloin pakkaamaan niitä  palautuspussiin, niin hokasin että siinähän on selläiset "kätsyt" säätökuminauhat vyötäröllä. Ou jee.  No nehän piti vetää rystyset valkoisina ihan tappin asti, mutta pysyy pöksyt nyt jotenkin ylhäällä. Onhan ne vähän isot, mutta veikkaan ettei kovin kauaa....

14+0

Neuvolassa tuli pyörähdettyä tänään. Kuunneltiin sydänäänet, ja molemmat löytyi hyvin ja jumputti vallan mahdottomasti. Oli hienoa. Matkin vähän Veeran blogia ja listaan arvoja ylös.

Hb 112

RR 119/65

Paino/vko +220g

Kohdunpohjan korkeus 16

Sydänäänet 150/150

Elikkäs rautaa naamaan ja kohtu vastasi jo 18. raskausviikolla olevaa yksöisraskautta. Tsiisus! Ja laskettuaika/viikot menee neuvolan mukaan, eikä tyhmän äitiyspolin joka laski päin kukkelia raskausviikot. Toivottavasti väsymys helpottuu raudanottamisen jälkeen, on tää ollut karmeeta kun ei mitään jaksa. Nuo on tipoittain otettavaa rautaa, saas nähdä miten karsean  makuista se on. Väsymystä lisää tietty oman öinen herätyskello, eli rakko. Saiskohan jostain korvausta lisääntyneeseen wessapaprun kulutukseen?

Kävin Henkkamaukalla hiplaamassa eeeehaaania vauvanvaatteita. Mutta en ostanut mitään, vielä. Ja tiedossa on että veljen perheeltä saan tyttöjen ja poikien vaattetta tarvittaessa, ja vanmaan muualtakin. Itse olen vielä änkeytynyt normaaleihin farkkuihin! Tosin astetta isompia on löytynyt kaapista. Ellokselta pitäisi ensiviikolla tulla mammafarkut, niin sitten helpottaa. Siis kyllähän normifarkkuihin mahtuu, mutta istuessa alkaa painamaan.

Ei muuta, kaikki ihan hyvin. Jotenkin alkaa päivä päivältä enemmän ymmärtämään, että minusta tulee keväällä äiti. Kun saimme tietää kaksoisraskaudesta, meni monta viikkoa lähes epätoivoisissa ajatuksissa, että ei me selvitä kahdesta, ei mitenkään. Mutta nyt ajan kuluessa sitä on sopeutunut, ja ajattelu kääntynyt positiivisesti, että kyllä me pärjätään. Alku on varmasti rankkaa, outoa ja hämmentävää, mutta vanhemmuutta voi opetella vain hoitamalla ja kasvattamalla lapsia.

13+2 (mennään siis alkuperäisen laskelman mukaan, hyvä niin)

Kerrottiin viikonloppuna molempien vanhemmille ja perheille pommi. Mun vanhemmat ja sisarukset oli todella onnellisia meidän puolesta, he kun tiesivät meidän hoidoista sekä pettymyksistä ja miten kauan olemme lasta toivoneet. Kyllä monet onnenitkut tuli vuodatettua. Kun menimme miehen vanhemmille, vain täytekakun mukana (jota he ihmettelivät tietenkin) ja kahvipöydässä kerroimme uutisen sitten. No hehän menivät aivan pähkinöiksi, heidän ensimmäiset lapsenlapsensa :D On todella ihanaa kertoa hyviä uutisia ja saada perheet onnellisiksi.

Mulle on viimepäivinä kaikki hajut ja tuoksut käyny ihan hirveästi nenään. Ei ne tee pahaa oloa, vaan päänsäryn. Maha on kyllä kasvanut jo enemmän mitä odotinkaan. Toisaalta, ehkä kaksi sikiötä vie enemmän tilaa sitten. Muuten olotila on aika normaali, vähän selkää särkee ja muuta pientä kivaa. Huomenna vaihtuu jo viikko taas :o 

12+6

Eilen oli ultra, oli aivan huikea kokemus. Kun pikkusintit tuli kuvaruudulle, en voinut lopettaa hymyilemistä ja kikattelua, oli se niin uskomatonta! Siellä ne heilutteli käsiään ja jalkojaan, oi ja voi. Mieskin sanoi, että nyt todella tuli konkreettiseksi, että mun mahassa on jotain eläviä tyyppejä.

Niskaturvotusta ei ollut nimeksikään kummallakaan. Niskaturvotuksen veriseulassa en käynyt, koska kakosraskauksissa tulos ei pidä paikkaansa, mutta siihen munuaisveriestiin menin.  Sitten tulikin aikamoisia muutoksia. Olen nimittäin nyt 13. viikolla :o  Äitiyspoli tykkää laskea raskauden kuukautisten alkamisesta, eikä laita painoa hedelmöittymispäivälle. Sikiöt vastasivat eilen päiviä 11+6 ja 12+2. Että kylläpäs se aika rientää, heh.

En ranonut rintojen kivuista mitään, koska ultraaja olikin kätilö eikä lääkäri. Sanonpa sitten neuvolassa. Seuraava äitiyspoli on viikolla 18, eli juuri ennen joulua.

Tässä kuva A-tyypistä =)     Tänään raskausviikkoja 12+2

Ei se ihan joulu ole, mutta maa on mukavasti valkoinen. Kohtahan sitä täytyy alkaa tonttuileminen ja metsästää joulupaketteja. Tavallaan harmittaa kun omiin rytkyihin menee kohta rahaa, pitää kohta ostaa äitiysfarkut ja talvipakkasille takki mihin saa mahan tungettua.  Varmaan joku A-linjainen villakangastakki on fiksuin ostos, sitä voisi käytää myöhemminkin. Toisaalta mun tyyliin ei istu yhtään mikään A-linjainen villakangastakki, mutta ehkä sitä on tehtävä poikkeuksia. Löytyispä edes mustana.

Olotilassa ei ole mitään muutoksia, ei valittamista. Olo on ihan normaali, ja välillä sitä unohtaa ihan että on raskaana. Edelleen ainoita muistutuksia kahdesta köllikästä on tämä väsymys. Se että jaksaa valvoa iltayhdeksään on jo huikeata. Toinen on se, että housut alkaa ihan tosissaan ahdistamaan ja nappi ei mene kiinni vaikka kuinka koittaa vetää mahaa sisään. (Ei muuten onnistu!). Mielialat vaihtelee aika huikeasti, sääliksi käy miestä välillä. But no can do.

Olen tutkaillut vaateketjujen äitiysvaatemallistoja. Tuota noin. No siis nehän on järkyttävän hintaisia, ja syytä siihen en keksi. Ehkä ne on niin vaikeita tehdä, heh. Sitten ne on aika tavallisia, laimeita. Basic-kamaa. En mä halua olla Basic-mamma, kraah.  Oma "tyyli" ja pukeutumistapa pitää heittää jorpakkoon sen takia että on vauva(t) mahassa.  Tässähän vois värjätä tukan hiirenhamaaksi ja ostaa purkkarit niin tyyli olisi valmiiksi mamma-vaatteisiin sopiva. Blööh. Täytyy tutkia jos nettikaupoissa olisi vähän räväkämpiä ja nuorekkaampia äitiysvaatteita.

10+2

Tuli tämäkin päivä vastaan, kun minä (siis minä!!) kävin ÄITIYSneuvolassa. WOW. Neuvolantäti vaikutti oikein pätevältä. Kerroin lapsettomuudestamme ja käydyistä hoidoista, seka keväisestä keskenmenosta. Hän osasi ottaa pelkoni ja kaikki muut hämmennykset ja kysymykset hienosti vastaan.

Otettiin verinäyte ja verenpaine (112/73) ja hemoglobiini (128). Kauhean nivaskan sain lippua ja lappua ja vau:n odotuskirjasen, jossa on oma puoli tulevalle isälle. Aikaa meni 1½ tuntia. Aika paljon puhuttiin ruokavaliosta, ja olen ollutkin ihan oikeilla jäljillä siinä. Kohtuudella voi syödä kaikkea, myös maksamakkaraa ja tuorejuustoja. Kaupan valmiit graavikalat kannattaa jättää pois, sekä irtokarkit joiden väriaine saattaa kehittää vauvalle mm. ADHD:ta. Täysmaksapihvit on muuten kiellettyjä myös.

Olen päättänyt että otan sikainfluenssarokotteen. Hieman kyllä seuraan mediaa ja katselen miten nopeasti epidemia leviää meille päin, ja mahdollisimman pitkään koitan rokotusta venyttää. Mutta saattaa olla että otan sen jo viikon päästä. Jos meidän vauvoille tulee saparot ja kärsät, tiedän mitä syyttää.

... oli ensimmäinen ajatus päässä kun katoin ultraruutua. Siellä on kaksoset!!! Kummankin sydän jytkytti. Ja mun ja miehen vielä enemmän. Mä olen aivan shokissa vieläkin, ei tätä tajua. Ensimmäisenä pyörii päässä kaikki käytännön asiat. Miten kahdesta vauvasta selviää? Okei, yksikin olisi riittänyt tässä vaiheessa, mutta taas positiivista ajattelua kehiin,  nämä kaksi ovat taivaan lahjat ja niin tähän pitää suhtautua.

Raskauspäivät muuttui hieman, eli nyt on 7+3 ja laskettu aika 1.6, mutta todennäköisesti syntyy aikaisemmin.

Voi hyvänen aika....